Aloitin sarjan katsomisen 3.2., ja silloin oli muistaakseni tullut vasta kolme jaksoa.
Sarja kertoo rikkaan perheen tytöstä, Ririchiyosta, joka muuttaa valtavaan "Ayakashi Kan"iin. Hän saa hovimestarikseen Miketsukamin, joka vaikuttaa olevan täysin omistautunut Ririchiyon palvelemiselle. Niin Ririchiyo, Miketsukami kuin muutkin Ayakashi Kanin asukkaat ovat jonkun japanilaisen taruolennon reinkranaatioita, ja pystyvät muuttumaan muotoon, jossa voivat käyttää oman taruolennon voimia. Miketsukami vaikuttaa tietävän kaiken Ririchiyosta, mutta Chiyolla ei ole hajuakaan Miketsukamin aatteista ja mielipiteistä. Chiyo päättää alkaa tutustumaan muihin ihmisiin paremmin, Miketsukamiin mukaan lukien.
Niin perussössöltä kuin sarja vaikuttaakin, se oli mielestäni itseasiassa aika hyvä. Eeppisiä fantasiaseikkailuja ei kannata odottaa, mutta sarja on hauska ja henkilöiden väliset suhteet toimivat oikein hyvin. Tylsyyden lieventämiseksi kannattaa vilkaista.
 |
| Alkuperäisen mangan taidetta. |
Hahmokaarti ei ole kovin laaja, ja siihen kuuluu oikeastaan vain näitä henkien uudelleensyntymisiä. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan paha asia, sillä nämä vähätkin hahmot ovat ihan mukavia suurin osa.
Päähahmokaksikosta Ririchiyo ei ollut ihan mieleeni kummallisella luonteellaan. Vaikka käytökseen löytyykin syy, se on paikoitellen aika ärsyttävää. Ihmetyttää myös hahmon lyhyys. Ymmärrän kyllä, että on olemassa eri pituisia ihmisiä ja olen itse kaiken huipuksi saman pituinen, mutta jotenkin lähes kaksimetriseen Miketsukamiin verrattuna se vaikuttaa kovin häiritsevältä.
Miketsukami oli mielestäni ihan mukava, etäinen (syystä), mutta mukava. Hahmon ajoittainen niljakkuus ja epäoletettavan ilkeä käytös hämmensi kyllä aina välillä. Kaikiltahan se pimeä puoli löytyy, mutta silti. Voi tietysti olla, että en ole ihan ajatuksen kanssa joitain jaksoja katsonut, mutta välillä tuli hiukan sekava olo.
Sivuhenkilöistä Watanuki on varmaan kaikista paras. Se, miten hän yrittää olla tosi vahva, mutta päätyy kuitenkin aina "häviäjäksi" on melkeinpä hauskaa. Hiljainen Karuta on myöskin hahmona ihan kiva, mutta en liiemmin kiintynyt hahmoon ollenkaan. Zange oli myös mielestäni hauska ja sivuhahmoista paras heti Watanukin jälkeen. Se, miten hän aina onnistui keksimään jotain outoja pelejä yms. muulle porukalle sai aina sekamelskan aikaan. Kagerou on S'ien ja M'iensä kanssa hauska hahmo, mutta ei sittemmin oikein noussut esiin muiden hahmojen seasta. Pidin alussa Sorinozukaa tosi ärsyttävänä hahmona, mutta loppua kohden mieleni muuttui ja hän jäi "ihan ok"-hahmoksi. Mutta ihan oikeesti, käsitinkö oikein, vai mikä ihme voima on "muuttua vaatteksi"? :D
Sitten, se yksi ainokainen hahmo, mistä en oikeasti pitänyt, nimittäin Nobara, sarjan oma yuki-onna. Tämä(kin) sarja olisi pärjännyt ihan hyvin jopa ilman jotain ihme pervoilijaa. Ygh.
(Ja se mikälie baarimikko oli ihan paras.)
Animaatio oli ihan perus ja musiikitkin, vaikka suoraan sanottuna se ihme pimputus joka oli joka jaksossa, oli harvinaisen ärsyttävä.
No ni, mikäs tässä, ihan jees sarja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti