Tänään minä katsoin yhden kaikista koskettavimman, yllättävimmän ja kekseliäimmän animen koskaan. Ja sen nimi oli Puella Magi Madoka Magica.
Olen jo hyvän aikaa ollut aika allerginen taikatyttösarjoille. Johtuen varmaan siitä, että kaikki suosikkini pienenä ovat jotain sellaista.. (Winx-klubi, W.I.T.C.H., Tokyo Mew Mew, Sugar Sugar Rune yms.) Kaikki sanoivat kuitenkin, että tämä oli sellainen "erilainen taikatyttö-sarja" ja "taikatyttögenren Evangelion". Kaverini joka lukee jtn. tyyliin Shugo Charaa pyysi sarjasuosituksia, niin sanoin sille tämän, vaikken itse ollut vielä katsonut. Hän sekä toinen kaverini olivat jo katsoneet tämän aikaa sitten, kun minä viimein päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja katsoa myös (olisin varmaan viivytellyt vielä pidempäänkin, ellen olisi löytänyt suomisubattua versiota. Kiitos <3). Aloitin katsomisen 14. syyskuuta. Olin katonut 10 jaksoa parin päivän sisällä, mutta jouduin odottamaan kahden viimeisen julkaisua. Nyt olen kuitenkin sivistänyt itseäni ja katsonut tämän mestariteoksen. Hyvä minä.
Madoka on jotakin sellaista. Kun näet alkutunnarin jossa on söpö pinkkihiuksinen tyttö kokemassa arjen hankaluuksia ja taikatyttöilemässä, ei sarjaa kohden voi osoittaa kovinkaan suuria odotuksia. Ja juuri siinä vaiheessa Madoka Magica vetää maton jalkojesi alta. Juoni on niin hyvin mietitty. Arvostan juonia, joihin on käytetty aikaa ja joka on täynnä yllätyksiä. Siksi arvostan tämän sarjan juonta. Lisäksi se taikatyttöily. Nojoo, sain siitä tosiaankin pienenä ihan tarpeekseni, mutten silti voi olla rakastamatta niitä asuja, muuntautumisia ja hienoja taustoja. Rakastan muuten ajanhallintajuttuja. Tulee päähän kiva aikaparadoksiallinen (sana?) tunne, että kaikki on ihan solmussa ja se on ärsyttävää. Silti tykkään siitä. Ekan kerran oikeastaan ajattelin asiaa kun luin kirjan Artemis Fowl: Aikaparadoksi. Vihasin sitä kirjaa mutta rakastan tuota sarjaa. Niin miten se liittyy Madokaan? Koska Homura. Ja sen minimuutautumiskohdassa muistaakseni jakso 11 oli taustalla sellasia kivoja.. emmätiiä mitän noi oli, kelloja tai jotain ihme rataksia. Siitä tuli kuitenkin sellainen aikaparadoksiallinen fiilis.
Noidat tässä ovat aivan nerokas keksintö, samoin se "salakieli", jossa on muuten myös kirjaimet ä ja ö! Nostan kyllä hattua niille faneille, jotka älysivät purkaa mokoman hieroglyfimössön. Ja nostan hattua sille hienolle ihmisille, joka älysi laittaa noitien nimeksi jotku sellaiset saksalaiset tms. ja lisäämään sarjaan niin paljon kaikkea viittauksia vaikka mihin. Olette hienoja ihmisiä.
Hahmoista jotain viä.
Madoka on.. no tyypillinen taikatyttösarjan päähenkilö pinkkeine hiuksineen ja yliluonnollisine kilteyteneen. En oikein tiedä pidinkö hänestä vai en. Ei minulla oikeastaan ole mitään mielipidettä hänestä. En tosin ihmettele yhtään. Olen aina vihannut kaikenmaailma Ichigo Momomiyoita, mutta Madoka ei olekaan ihan sellainen vaikka siltä näyttäkin. En oikein tiedä.
Sayaka on ihan minä. Niin minunlaiseni. Siksi tykästyin siihen ehkä ekana. Samanlainen äänekäs ilopilleri, joka kuitenkin sössii oman onnensa lopuksi. Haha. Enpä epäilisi samanlaista käytöstä itseltäni.
Homurasta en ensiksi oikein pitänyt. Mietin asioita, onkohan se joku vihollinen? Mitä se haluaa? Mitä se tietää mitä katsoja ei? Tiesin, että Homura on tärkeä hahmo josta paljastuu lisää myöhemmin. eniten ehkä ärsytti että hän ei ottanut Kyuubea Madokalta väkisin ja nirhannut sitä vaikka kolmekymmentä kertaa. Siis ennenkuin tiesin mitään Madokan ja Homuran väleistä.
Ja sitten päästäänkin siihen Kyuubeen. Tiesin, että sillä on jotain taka-ajatuksia, ettei se pelaa ihan puhtailla korteilla. Ja halusin ampua sen jo heti ekan jakson jälkeen.
Mamista sanon sen verran, että yllätyin. Tiesin, että sarja on surullinen ja ei sitä, miltä näyttää, mutta neidiltä lähti pää jaksossa KOLME! No jokatapauksessa, en aluksi ihan tykännyt hänestä, mutta ne hiukset on kivat <3
Sitten Kyoko.. yleensä pidän tuollaisista hahmoista, mutta Kyoko on vähän kans niinkuin Madoka. Ei mulla ole oikein mielipidettä siitäkään. Mutta sen ääni on ärsyttävä.
En ole ihan varma tämän sarjan budjetista, mutta animaatio on jotenkin tosi.. emmätiiä. Mut Kyoko on ainakin piirretty usein aika rumasti. Möh. Musiikit taas.. ensinnäkin sen nero, joka keksi antaa biiseille latinankieliset nimet.. nostan sullekin hattua. Soundtrack oli sellaista keskitasoa, ihan kiva. OP biisi Connect on aivan ihana ja juuri täydellinen. Kolmen ekan jakson ED, en tiedä nimeä, on kiva laulu, mutta säikähdin jo, että eikai tuo ole se koko sarjan ajan kestävä ED. Onneksi ei ollut. Magia on niin salaperäinen ja synkkä, ja sopii jakson loppuun kuin nakutettu. Tuo kivan vastapainon OP'seen, vaikka animointi siinä ei ole mikään maatamullistava. Vaikka se taitaakin olla enemmän vertauskuvallinen. Kyoko ja Sayaka tragediajakson ED and I'm home, jos oikein muistan, on ihana laulu. Nuo vaihtelevat ED't luovat kivaa tunnelmaa.
Jotkut sanovat, että hyvän sarjan määrittelee se, itkeekö niissä. No minä ainakin itkin tässä. Ja sanon että tämä on hyvä sarja, jota jokaisen kannattaisi kokeilla. Eniten tästä saa ehkä irti ne, jotka ovat katselleen taikatyttösarjoja ennenkin, oli se sitten Sailor Moonia tai juuri länsimaalaista Winxiä tai W.I.T.C.H.iä. Sen suosiosta kuitenkin huomaan, että se on viihdyttänyt myös muita. Enkä yhtään ihmettele.
