Latasin ensimmäisen jakson Higurashia 2. marraskuuta 2010. Pidin sarjasta. Se oli ihan kiva. Katsoin sitä joka päivä, ihan huvikseni. Korkeintaan 5 jaksoa meni päivässä, pitihän jokainen jakso ladata erikseen ja vanhan koneen nopeus on mitä on. Pääsin jaksoon 17, sitten lopetin. Ei enää kiinnostanut. Ääni efektit ällötti, veren määrä kuvotti, mielipuolisten naurujen suloinen kaiku oli muuttunut ärsyttäväksi. Toissapäivänä otin itseäni taas niskasta kiinni. Pakkohan se sarja nyt joskus on katsoa, kun sen jälkeen kun älysin, mitä kuraa eka kausi on, päätin että katson ekan kauden vain, että voin katsoa toisen. Higurashi-fani kaverini oli katsonut jo koko sarjan, ja totesi toisen kauden olevan parempi. Ja Kain alkutunnari Naraku no Hana on jotakin niin ihanaa. Ekan kauden sainkin siinä katsottua loppuun vielä samana päivänä, Kaita ehdin katsoa 2 jaksoa, kunnes huomasin kellon olevan jo yli puolenyön ja päätin mennä nukkumaan. Seuraavana päivänä katsoin niin paljon kuin syntymäpäiväjuhliltani kerkesin, Kain jaksoon 18. Tänään katsoin loput ja.. KATSOKAA MITÄ MAHTAVUUTTA TUO LOPPU ON! Ihanaa älyjen mittelöä, tulee ihan ihana Death Note mieleen. TÄLLÄISISTÄ sarjoita minä tykkään.
Kuuntelin äsken ulkona Naraku no Hanaa. Kappale on niin ihana, että kuuntelin sen tosi monta kertaa. Ilmakin oli ihana, aurinko paistoi vielä ja jos maan lumihankea ei olisi nähnyt, olisi sitä voinut kuvitella kesäillaksi.
Kuten sanoin, eka kausi oli mielestäni aika kuraa. Budjetin huomasi piirrosjäljestä. Toinen kausi kuitenkin paransi tilannetta huomattavasti! Shionin (&Mionin) silmätkin olivat tosi nätin väriset! Soundtracki tässä sarjassa on aika mitätön, taustalla olevia musiikkeja ei oikeastaan tiedosta ja jos ne kuulee ihan muuten vaan, ei kyllä välttämättä heti arvaisi kyseessä olevan Higurashi. Ekan kauden juoni on aika mitätön, tottakai tärkeä osa sarjaa, mutta sen lopussa lähinnä odotteli, että milloin tämä oikein loppuu. Sitten kun pääsi Kaihin.. no oli siinäkin tylsiä kohtia. Kun kaikki näytti menevän Rikan suhteen hyvin, niin tilanne kääntyikin ihan päinvastoin. Enpä olisi Miyostakaan uskonut. Mutta kun kaverukset pääsivät vauhtiin. Kun se "älyjen mittelö" alkoi. Rakastan sitä. Miten hahmot nerokkaasti keksivät ratkaisuja hankaleisiin tilanteisiin. Onnistumisen tunne, mikä tulee kun eläytyy hahmoihin.
Ekan kauden OP, Higurashi no Naku Koro ni, oli ihana, mystinen, juuri sarjaan sopiva. ED't sarjassa ovat aika aliarvostetut, mutta eka ED why, or why not on minusta sekin ihana. Lisäksi se on englanniksi, ja animessa enkunkieliset kappaleet (siis ei mitkään dubatut vaan ihan alkunperin enkun kieliset) jotenkin kiehtoo. Tokan kauden OP'sta, Naraku no Hanasta, minä jo puhuin, mutta puhunpahan vielä. Ihana laulu, sellainen johon voi eläytyä. Laulaa viimeinen lause niin kovaa kuin keuhkoista vain lähtee, sitäkin enemmän. Tokan kauden ED Taishou A on aika tylsä.. mut jees biisi sekin. Reitä en ole vielä katsonut, mutta OP on ainakin ihan lupaavan kuuloinen.
Olen menossa nyt katsomaan Reitä, jonka latasin.. puolitoista tuntia sitten! Kuinka kauan olenkin haahuillut jotain muuta ^^'
