Lumikki ja metsästäjä

Raato, kun vuodatus on vieläkin katkolla. Raah.. D:

En ole kirjoittanut kertaakaan muusta, kun animesta (ja The Legend of Korrasta). Nyt kirjoitan kuitenkin elokuvasta (lyhyesti tosin), and you gotta deal with it.

Lumikki ja metsästäjä kertoo nuoresta Lumikki-prinsessasta, jonka äiti kuoli tämän ollessa nuori ja hänen isänsä uusi kuningatar tappoi kuninkaansa. Taikuudella itseään nuorena pitävän ilkeän kuningattaren voimat ovat kuitenkin heikkenemään päin, ja hän tarvitsee vain kauneimman tytön, eli Lumikin, sydämen pysyäkseen ikuisesti kauniina ja terveenä. Vuosikausiksi linnaan vangittu Lumikki pakenee sellistään ja karkaa Synkkään metsään. Saadakseen tytön kynsiinsä kuningatar tarvitsee jonkun, joka tuntee metsän, hakemaan tytön. Leskeksi jäänyt metsästäjä lupautuu vastahakoisesti hakemaan tytön, kun kuningatar lupaa herättää hänen vaimonsa kuolleista vastineeksi.

Syy, miksi ylipäätään halusin tämän elokuvan katsoa, oli Kristen Stewart. Annetaanko tytölle aina kaikki roolit, jossa sen pitää näyttää mahd. tunteettomalta, vai vääntääkö näyttelijätär vain roolinsa niin. En ole Twilight-kirjoja lukenut, mutta jotenkin tuntuu, ettei Bella niissä mikään zombi ole. Tai mistäpä minä tiedän. Joka tapauksessa hyvin vähäsanainen roolihahmo Lumikkikin oli, eikä neidon kasvoilla näy muuta kuin pikkuinen hymynpuolikas ja muutama dramaattinen kyynel muuten ilmeettömällä naamalla.

Juoni kuitenkin itsessään on ihan kiva sovitus Lumikki-kertomuksesta. Jännitystä ja toimintaa riittää, mutta samoin kuin rauhallisiakin tilanteita (sienet joilla on silmä asd). Ei pelkästään Lumikin hahmo, mutta myös William ja metsästäjä ja no melkeinpä kaikki hahmot paitsi kuningatar jäivät jotenkin "puolikkaiksi" hahmoiksi, ymmärtäähän sitä toki ettei parin tunnin elokuvassa ehdi kaikkien menneisyyttä ymsyms paljastaa, mutta silti mukana olisi saanut olla edes joku hahmo, jonka todellista luonnetta ja tunteita olisi näytetty. Kaikki jäivät jotenkin salaperäisiksi ja kaukaisiksi hahmoiksi. Silti pitää kyllä myöntää, että vakuuttuneen Lumikin kannustuspuhe oli minustakin liikuttava.

Kuningatar

En tiedä, kuka sävelsi musiikit, mutta ne erottuivat monissa kohtauksissa hyvin ja olivat oikein nättiä. Päällisin puolin efektit ja kaikki oli ihan ok ja näyttelijät hoitivat hommansa hyvin (jos hahmot tosiaan olivat "puolikkaita" jo itse käsikirjoituksessa). Semmonen oli tosin kovin ikävää, että siinä kohtauksessa, kun katosta tippui niitä "helinämörköjä", äänet olivat yhtäkkiä jotenkin tosi isolla verrattuna muuhun elokuvassa tapahtuneeseen, taisteluihin tai musiikkiin tai mihin vaan. Ehkä se tosiaan oli se lasin helinä, mikä sen teki, mutta jouduin pitelemään korvian, kun niihin kirpaisi aina joku yllättäinen kova ääni.

Overall elokuva oli mielestäni hyvä ja katsomisen arvoinen.
★★★★☆