![]() |
| Alkuperäisen visual novellin kuvitus on ylihienoa <3 |
Tarina perustuu nettilegendaan John Titorista, joka väitti netissä vuonna 2000 olevansa amerikkalainen sotilas vuodelta 2036. Hän oli menossa '70-luvulle hakemaan IBM 5100-konetta, josta oli tulevaisuudessa merkitsevän paljon hyötyä. Hän teki ennustuksia, esimerkiksi että Yhdysvalloissa alkaisi vuonna 2004-2005 sisällissota, joka ei tietenkään toteutunut. Organisaatio CERN oli kuulemma kehitellyt aikamatkaustekniikkaa, ja siten John oli menneisyyteen päässyt. Hän sanoi katoavansa Internetistä 24. maaliskuuta 2001, ja niin myös kävi, eikä hänestä sen koommin kuulunut. Steins;Gaten maailmassa John Titor kuitenkin on ihan oikeasti olemassa, ja SERN on sarjan vastine oikeasti olemassaolevalle hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERNille.
Sarjassa on 24 jaksoa, ja asiat saadaan hyvin kerrottua ilman turhaa hoppuilua. Ehkä hiukan liian pitkäveteisen ja hitaan aloituksen jälkeen noin puolessa välissä sarja sai ainakin minussa kunnolla mielenkiinnon herätettyä "WTF?!"-reaktion kera.
Hahmot ovat nerokkaita, niin hulluksi tiedemieheksi itseään kutsuva Okabe, moefani nörtti Daru, taivaalle katseleva tavis Mayuri (Tutturuu~), myös Christinaksi kutsuttu puoliamerikkalainen lapsinero Kurisu, tyttöpoika Rukako, kummallinen valokuvia räpsivä Moeka, polkupyöräänsä rakastava labran alakerrassa työskentelevä Suzu ja meidokahvilan tarjoilija Feyris. Niistä minulla ei ole sen enempää kommenttia. Positiivinen juttu on kuitenkin se, että sarjassa ei oikein ollut ketään "ylimääräistä sivuhahmoa", vaan jokaisella pienemmässäkin osassa olevalla henkilöllä on ratkaiseva merkitys lopputulokseen nähden.
Musiikillisesti Steins;Gate on keskitasoa, eikä taustalta oikeen jäänyt muuta mieleen, kuin se ainainen kaskaiden sirkutus. OP Hacking to the Gate oli minusta ihan kiva laulu, ja sen animaatio on hyvällä tavalla sekavaa, sillä sitähän aikamatkaus aina on. Se antaa myös ymmärtää, että "kyllä, jopa tällä hahmolla on jotain tekemistä sarjan juonen kanssa". ED Toki Tsukasadoru Juuni no Meiyaku on myöskin lauluna ihan ok, tosin pidin alkutunnarista enemmän. Lopputunnari leijailevine ajansirpaleineen sekä ajan vankina riippuva Kurisu kuvaavat hyvin vertauskuvallisesti koko sarjan ydinjuonta.
Steins;Gate oli alussa ehkä hiukan liian hidas, mutta kunolla vauhtiin päästyään ihan jännää katsottavaa. Mitään "pakko nähdä seuraava jakso"-elämyksiä minulle ei kertaakaan kuitenkaan tullut. En menisi sanomaan sarjaa "parhaaksi ikinä!!!!!111!" tai edes parhaaksi vuodelta 2011, mutta keskivertoa parempi sarja hyvin mielenkiintoisella juonella se on silti. Kannattaa ainakin vilkaista.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti