Helvettityttö

Tää sarja on vielä suhteellisen hyvässä muistissa, toisin kuin juuri vuoden aloittamisen jälkeen loppuun katsomani Kuroshitsuji, niin täst voi jotain kirjottaakin.

Kyseessä on siis Jigoku Shoujo tai Hell Girl. Alotin katsomisen 20. lokakuuta 2011 ihan yleisestä mielenkiinnosta ja OP/ED-videoissa esiintyvistä "Lycoris"-kukista, vai miksi niitä suomeksi sitten sanotaankaan (ei taida suomenkielistä nimeä ollakaan), jotka Touhoun jälkeen on aina kiinnittäneet huomioni. Taisin pitää sekä 6. sekä 8. jakson jälkeen pientä paussia (jonka jälkeen r.i.p megaupload) ennenkuin jatkoin, mutta viimepäivinä sitten otin itseäni niskasta kiinni ja katsoin loppuun.

Ai Enma apulaisineen

Suurin osa sarjan jaksoista ovat yksittäisiä tarinoita, joiden perusidea on aina sama. On joku henkilö, joka haluaa jostain syystä kostaa jollekin toiselle. Hän kuulee jotenkin nettisivusta "Helvetin kirjeenvaihto" (kuulostaapa tyhmältä) jonne voi yhdistää vain keskiyöllä. Kostoa janoava henkilö meneekin sitten keskiyöllä kokeilemaan huhujen todenperäisyyttä ja niinhän siinä käy, että kyseinen sivusto on kuin onkin olemassa. Kun sinne kirjoittaa sen henkilön nimen, jolle haluat kostaa, tulee Enma Ai luoksesi ojentaen olkinuken, jonka kaulassa on punainen naru. Jos irrotat narun, teet sopiuksen Ain kanssa ja hän vie uhrisi suoraapäätä Helvettiin. Sopimukseen kuuluu kuitenkin myös varjopuoli, sillä kostaja joutuu kuolemansa jälkeen myös itse Helvettiin, ja siitä häntä muistuttaa aina rintaan tuleva merkki todisteena Ain kanssa tehdystä sopimuksesta.

Kuten sanottu, vähintään kolmasosa sarjan jaksoista on tätä samaa kaavaa noudattava. Todella homma lähtee vasta käyntiin jaksossa 13, ja saa katsoa jopa jaksoon 20 asti, ennenkuin toimintaa alkaa vasta tapahtua. Tämä hidas aloitus ei ollut ihan mieleeni, mutta muista en toki tiedä. Huomioitavaa on myös, että sarjasta on 3 tuotantokautta, joista minä olen siis katsonut vasta ensimmäisen.

Ain katse ei hevillä värähdä

Hahmot ovat mielenkiintoisia ja jokainen yliluonnollinen ainakin osittain inspiroitu japanilaisesta kansanuskosta. Sarjan päähamo, Ai Enma, on mystinen ja kuolleentyyni tyttö pelottavan tasaisella äänellä ja katseella varustettuna. Alkuun sitä aika heti älyää, että hän on sarjan punainen lanka. Hän ja hänen loppupeleissä aika traagiseksi koitunut kohtalonsa menneisyyden Japanissa.

Toisia päähenkilön roolia vetää Jigoku Shoujon tapausta tutkiva freelancer-journalisti Hajime Shibata ja tämän 7-vuotias Jigoku Shoujon tekemisistä näkyjä näkevä tytär Tsugumi. Molemmilla hahmoilla on kiitettävästi luonetta eivätkä he ole mitään "yhdessä pahaa vastaan"-tyyppejä, Hajime yrittää tyttärensä näkyjen avulla jäljittää Jigoku Shoujoa ja taivuttaa "Helvetin kirjeenvaihtoon" yhdistäneitä luopumaan kostoaikeistaan, kun Tsugumi taasen erehtyy jopa pari kertaa pitämään Ain tekosia ihan hyväksyttävinä. Tai erehtyy ja erehtyy, se on myös yksi tämän tarinan ainesosista, sellanen Death Notemainen "onko paha sittenkin oikein?".

Enma Ain apulaiset taasen ovat juuri niitä eniten taruolennoista inspiraatiota saaneita. Hone Onna on kaunis, kimonoon pukeutuva nainen, joka perustuu samannimmiseen olentoon japanilaisessa tarustossa. Ren Ichimoku on komea ja nuorennäköinen mies, eräänlainen youkai ja Wanyuudou taasen on vanha ja viisas mies, joka muuttuu kostajalle annettavaksi olkinukeksi aina tarpeen tullen, ja joka perustuu myös samannimiseen youkaiseen. Lisäksi higanbanan täyttämältä Ain asuinpaikalta löytyy myös hänen isoäitinsä ja mystinen, puhuva hämähäkki.

Ain tiimi näytellyssä TV-Dramassa

Musiikillisesti Jigoku Shoujo on aika peruskamaa. Sieltä löytyy pääosin mysteeristä pimputusta, mikä tosin sopii sarjan tyyliin oikein hyvin. Sarjan alkutunnari Sakasama no Chou on mielestäni oikein kiva ja tarttuva biisi merkityksellisine sanoineen. Animaatio antaa vihjata sarjalta vaikka mitä, vaikka todellakin juoni lähtee käyntiin vasta siinä 13-15 jaksojen kohdalla. Lopputunnari Karinui ei itseäni alkuun ainakaan kamalasti säväyttänyt, mutta siitäkin oppii ajan kanssa pitämään.

Jos ei lannistu hitaista aluista ja pitää etenkin japanilaisen uskon kuolemanjälkeiseen "elämään" liittyvistä jutuista, kannattaa sarjaa varmasti vilkaista. Ei kannata hämääntyä ensimmäisten jaksojen perusteella, vaan jatkaa sinnikkäästi loppuun, sillä sieltä löytyy aika traaginen ja koskettava kertomus.